Predatorit eli saalistajalehdet
Avointen lehtien suosion kasvaessa on markkinoille ilmestynyt myös epäilyttäviä, jopa vilpillisiä julkaisijoita, joiden tavoitteena on lähinnä artikkelien julkaisumaksujen kerääminen tutkijoilta. Näitä julkaisijoita on alettu kutsua ’saalistajiksi’ (predators). Termi on kuitenkin kiistanalainen: osa kritisoijista on sitä mieltä, että "saalistajia" ei ole olemassa, on vain epäammattimaista ja huolimatonta julkaisutoimintaa. Epäilyttäviä ja heikkolaatuisia lehtiä ja kustantajia on kuitenkin kiistatta olemassa. Niiden tunnusmerkkejä voivat olla esimerkiksi:
- lehti kalastelee artikkeleita tutkijoilta sähköpostilla
- samalla julkaisijalla on lukuisia avoimia lehtiä, joista osa ei ole julkaissut artikkeleita lainkaan
- kustantajan sivuilla ei ole kerrottu julkaisumaksun suuruutta
- kustantaja antaa epärealistisen kuvan vertaisarviointiprosessista (esim. sen kestosta)
- lehden toimituskunnan yhteystietoja ei ole annettu
- lehdellä voi olla keksitty toimituskunta
- lehden nimi tai logo ovat hyvin samankaltaiset kuin tunnustetulla alan huippulehdellä
- lehdellä voi olla valheellinen impact factor
Jos epäilet lehteä epäasialliseksi, käy läpi tarkistettavien asioiden muistilista. Etsi myös tietoa esimerkiksi lehden päätoimittajasta ja toimituskunnasta. Googlaamalla voit löytää myös kollegoiden keskustelua kyseisestä julkaisukanavasta. Älä sorru sähköpostikalasteluun, sillä harva korkeatasoinen lehti markkinoi itseään sähköpostitse.
Apuna voi käyttää myös Cabellsin Predatory Reports -työkalua, Be iNFORMED -muistilistaa (Duke University, Medical Center Library & Archives) ja Journal Evaluation Toolia (LMU Librarian Publications & Presentations).
Jos olet epävarma, kysy Avoimen tiedon keskuksesta apua: openpublishing@jyu.fi