08.10.2018

Aineistot haltuun -hanke auttaa tutkijaa

Tässä blogissa kerromme Aineistot haltuun -hankkeen tuoreita kuulumisia. 

 

Aineistonhallinta vastaan DMP?

 

Mitä on aineistonhallinta? Entä sitten aineistonhallintasuunnitelma, DMP? Näistä jälkimmäinen on varmasti näin syksyn akatemiahaun päätyttyä isolle osalle tuttu hakemuksen harmaita hiuksia aiheuttaneena liitteenä. Näin myös allekirjoittaneelle: luin läpi ja kommentoin 32 DMP:tä tämän haun puitteissa. Ei siis ihme, että DMP tuntuu hengästyttävältä ja joskus hämmentävältäkin kokemukselta, josta jää helposti työläs jälkimaku. Tämän tähden aineistonhallintaan liittyy usein negatiivinen konnotaatio ja siihen lähdetään herkästi väärällä jalalla. Tämän asetelman purkamiseksi haluan pureskella hieman käsitteitä ja niiden roolia tieteen tekemisessä.

Taustana DMP-ähkylle on mainittava, että Suomi on ainoa EU-maa, jossa keskeinen rahoittajataho (Akatemia) vaatii suunnitelmat jokaisen hakemuksen liitteeksi. Tämä tuntuu sangen järeältä ja paljon lisätyötä tuottavalta keinolta ajaa aineistonhallinnan edustamaa vastuullisen ja modernin tieteen tekemisen kulttuuria sisään suomalaiselle tiedekentälle. Toisaalta rahoituksen ohjaava voima on valtava, ja todennäköisesti se vauhdittaa muutoksen syntymistä merkittävästi.

Lukemieni DMP:eiden taso vaihteli huimasti. Osa onnistui vakuuttamaan minut perinpohjaisesta aineistonhallinnan ymmärryksestä, osalla oli jopa vaikeuksia nähdä, mitä aineisto voisi olla. Lopun viimein aineistolla tai datalla tarkoitetaan KAIKKEA sitä tietoaineistoa (raakadata, analytiikka, muistiinpanot, taulukot… lista jatkuu), johon tutkimuksen tulokset perustuvat. Näin moninaisen aineiston hallinta edellyttää suunnitelmallisuutta, järjestelmällisyyttä ja ajantasaista dokumentaatiota aineistosta ja sen metatiedoista. On selvää, ettei kaikkea sitä voi esittää muutaman sivun liitteessä, vaan kyse on paljon laajemmasta prosessista.

Pohjimmiltaan Akatemia-haun DMP-liite on nimittäin juuri sitä itseään: hakemusliite. Se tarkoittaa dokumenttia, jolla pyritään viestimään paljon laajemman aineistonhallinnan kokonaisuuden hallitsemisesta. Aineistonhallinta on pohjimmiltaan aineiston elinkaaren suunnittelua ja dokumentointia aineiston suunnittelusta ja keruusta sen analysointiin sekä arkistointiin ja mahdolliseen avaamiseen tai hävittämiseen. DMP:ssä vain viestit, kuinka tämä tehdään.

Aineistonhallinta on pohjimmiltaan aineiston elinkaaren suunnittelua ja dokumentointia aineiston suunnittelusta ja keruusta sen analysointiin sekä arkistointiin ja mahdolliseen avaamiseen tai hävittämiseen.

Tosiasia on kuitenkin, että monille DMP tulee nykymuodossaan vastaan hakemuksen ylimääräisenä liitteenä, jossa käsitellään joko vieraita tai vaikealta tuntuvia asioita ja tehdään – tosiasiassa usein katteettomia – lupauksia. Syytkin ovat selviä: kulttuuri aineistonhallintaan on monella alalla vielä sangen nuorta ja työkalut siihen ovat joko alkeellisia tai eivät vielä valmiita. Lisäksi kulttuurin ehkä vahvin piirre, avoimuuteen korostaminen, tuntuu vielä monelle uhkaavalta tai vieraalta ja leimaa helposti koko DMP:tä. Kun DMP:n kysymykset eivät kohtaa tutkijan todellisuutta ja omia kokemuksia työstään, jää (valitettavan usein ainoa) kohtaaminen aineistonhallinnan kanssa irralliseksi ja henkilöityy DMP:hen.

Vetämäni ”Aineistot haltuun” –hankkeen tavoite on muuttaa tilanne. Tekeillä on monenlaista työkalua, joilla aineistonhallinta on entistä helpompaa ja luonnollinen osa tutkimuksen työnkulkua. Näiden jalkauttamiseen ja koulutukseen täytyy panostaa laajalti, mutta jo kulunut haku ja rikas vuoropuhelu tutkijoiden kanssa sen yhteydessä on osoittanut, että sekä kiinnostusta että tarvetta tälle on. Näistä enemmän tulevissa blogeissa! Siihen asti asiaan kannattaa tutustua lukemalla vaikkapa Tietoarkiston kerrassaan esimerkillinen opas aiheeseen: http://www.fsd.uta.fi/aineistonhallinta/fi/ .

Loppukevennyksenä numerotriviaa: Helsingissä kommentoitiin noin 200 DMP:tä hakua varten, meillä yhteensä reilut 40. Suhdeluku lähteneisiin hakemuksiin on suunnilleen sama: 20% DMP:eistä kävi datanhallinnan ammattilaisen kommentoitavana. Tänä vuonna akatemia antoi arvioitsijoille ohjeen lausua myös aineistonhallintasuunnitelmasta ja kiinnittää siihen huomiota. Asiaan kannattaa siis tutkijankin panostaa – ja toki myös yliopiston, joka toivottavasti ensi vuonna tarjoaa enemmän lukijoita entistä suuremmalle määrälle suunnitelmia!

 Juuso Marttila