Luonnontieteet

Yhteyshenkilö: Matti Rajahonka

Lisätietoa

Julkaisukäytänteet

Luonnontieteellisillä aloilla olennainen piirre tutkimustiedon julkaisemisessa on lehtipainotteisuus. Tulokset julkaistaan alojen tieteellisissä aikakauslehdissä. Näitä artikkeleita voi löytää myös rinnakkaisjulkaisuina oppilaitosten julkaisuarkistoista. Myös väitöskirjat perustuvat lähestulkoon aina tiedelehdissä julkaistuihin artikkeleihin. Aivan uusinta tietoa julkaistaan konferenssi- eli ns. proceedings -julkaisuissa. Tiedonlähteinä tiedelehtien lisäksi hyviä ovat myös erilaiset viranomaisten ja tutkimuslaitosten julkaisusarjat. Kirjat taas ovat enimmäkseen jo vakiintuneen tiedon julkaisukanavia.

Arvostetuimpiin tiedelehtiin artikkeleiden tarjonta on suurempi kuin mitä ne voivat julkaista. Julkaistavaksi tarjottavien artikkeleiden vertaisarvioinnin takia artikkeleiden ilmestyminen ei lehdissä ole kovin nopeaa. Tiedeyhteisössä on melkoisesti kilpailua, joten tutkimuksen korvamerkitsemiseksi omalle ryhmälle voidaan ikäänkuin ennakkotietona julkaista lyhyitä uutistyyppisiä artikkeleita "letters"-tyyppisissä tiedelehdissä ennen täysimittaisten artikkelien kirjoittamista. Arvostetuimmat vertaisarviointia käyttävistä, lyhyitä artikkeleita julkaisevista lehdistä ovat Nature ja Science.

Luonnontieteellisillä aloilla tutkimusta tehdään paljolti ryhmätyönä. Tutkimuksen tuloksena syntyvillä artikkeleilla on silloin aina monta tekijää. Sillä, missä järjestyksessä nimet ovat tekijäluettelossa voi olla merkitystä. Tämä vaihtelee eri tieteenaloilla.

Luonnontieteellisillä aloilla kirjoitetaan englanniksi. Suomen kielellä ei juurikaan julkaista mainittavampia tieteellisiä tutkimuksia. Harvat suomalaiset tieteelliset lehdet ovat englanninkielisiä, kuten Boreal Environment Research tai Annales Zoologici Fennici tai Annales Botanici Fennici. Ani harva kurssikirjakaan on suomenkielinen. Niinpä luonnontieteitä opiskelevat joutuvat jo opintojensa alusta lähtien tottumaan englanninkielisen aineiston käyttöön. Pro gradu -töitä tehdään nykyisin yhä enemmän englanniksi ja väitöskirjat ovat lähes poikkeuksetta englanninkielisiä.

Joillakin bio- ja ympäristötieteiden osa-alueilla, kuten kalatalous tai paikalliset ympäristökysymykset, voi myös olla relevanttia kotimaista, suomenkielistä aineistoa, kuten viranomaisten tuottamia raportteja, tilastoja tms. dokumentteja.

Lisätietoa: Julkaisukäytännöt eri tieteenaloilla. Opetusministeriön julkaisuja 2008:33.

Tiedelehdet

Tieteellisen aikakauslehden takana on usein jokin tieteellinen seura tai vastaava yhteisö, vaikka lehden julkaisijana toimii lähes aina kaupallinen kustantaja. Tiedelehtien erikoistuminen vaihtelee, alkaen ”all aspects of biology/chemistry” –lehdistä esim. jonkin tietyn eliöryhmän tutkimusta julkaisevaan lehteen. Yhdessä lehdessä voi olla useaa eri artikkelityyppiä, esim. "letters" ja "full articles", mutta myös pelkästään esim. letters- tai review-artikkeleita julkaisevia lehtiä on.

Tiedelehtien eri tyyppejä

• Laaja-alainen, ”kaikki” tieteenalat; esim. Nature, Science
• Laaja-alainen, tietyn tieteenalan lehti; esim. Journal of the American Chemical Society (JACS)
• Tieteenalan osa-alueeseen erikoistunut; esim. Acta Oecologica
• Tiukasti erikoistunut; esim. Ecology of freshwater fish

Tiedelehtien eri tyyppisiä artikkeleita

• tutkimusartikkeli, “full article” – alkuperäistutkimuksen esittelevä artikkeli
• katsaus,”review” – laaja kirjallisuuskatsaus jonkin alan alkuperäistutkimuksiin; usein ansioituneiden tutkijoiden laatima; arvokas, kun tutustut aiheeseesi
• raportointityyppiset, aiheen "korvamerkitsemiseen" pyrkivät ”letter”, ”brief communication” -artikkelit, lyhyesti esiteltyjä ennakkotuloksia
• uutiset ”news” – uutistyyppisiä lyhyitä artikkeleita; tieteellisyys?

Luonnontieteellisten alojen tiedelehdistä suurin osa on nykyisin saatavana verkon kautta. Lähes kaikki ovat painettuna ilmestyvien tieteellisten kansainvälisten lehtien rinnakkaisversioita. Sähköisissä lehdissä voi olla erilaisia toimintoja, joita painetuissa lehdissä ei ole. Artikkeleihin voi liittyä lisäaineistoa ja niissä voi olla erilaisia muita linkityksiä, kuten artikkeleiden siirto viitteidenhallintaohjelmiin. Artikkelista voi saada näkyviin saman kustantajan lehdissä siihen tehdyt viittaukset (Citing articles tms.), tai linkkejä artikkelin lähteisiin.

Tiedelehtien arviointi

Tiedelehtiä arvostetaan eri tavoin paitsi niiden sisällön takia, myös sillä perusteella, paljonko niissä julkaistuihin artikkeleihin viitataan. Kaupalliset tietokantatuottajat ylläpitävät viittausten pohjalta laskettavia erilaisia "rankinglistoja" lehtien arviointiin. Kotimainen arviointityökalu tiedelehtien arvottamiseen on Julkaisufoorumi-hankkeen tuottama luokitus.

Preprintit ja postprintit

Preprinteiksi kutsutaan tieteellisten artikkeleiden ennakkojulkaisuja, ”esipainoksia”. Ne voivat olla eri näköisiä kuin lopulliset, eivätkä ne vielä ole vertaisarvioituja. Vertaisarvioitua artikkeliluonnosta kutsutaan nimellä postprint. Sellainen voi olla jo sama kuin tiedelehdessä julkaistava artikkeli; tämä riippuu lehden kustantajasta. Kumpiakin voi löytää verkosta esim. yliopistojen julkaisuarkistoista. Suurenergiafysiikan alalta alkunsa saanut, mutta laaja-alaistunut preprintti- eli ennakkojulkaisupalvelin ArXiv sisältää paitsi fysiikkaa, myös mm. matematiikkaa ja tietojenkäsittelytiedettä ja vuodesta 2003 myös kvantitatiiviseen biologiaan liittyviä pre- tai postprinttejä.

Julkaisemisen rahoitusmallit: tilausmaksut, open access, hybridi, rinnakkaistallentaminen

Tiedelehtien kustantaminen perustuu vielä useimmiten kaupallisten kustantajien perimiin tilausmaksuihin. Luonnontieteellisten alojen lehdet ovat varsin kalliita, ja jatkuvasta hintojen korotuksista on tullut suuri ongelma. Niinpä tiedemaailmassa on yhä enemmän alettu etsiä vaihtoehtoja puhtaasti kaupalliselle kustantamiselle. Mallia, jossa kirjoittaja maksaa artikkelinsa julkaisemisesta, kutsutaan yleisesti open access -julkaisemiseksi. Tilausmaksulliseen lehteen voidaan myös yksittäinen artikkeli ostaa avoimeksi, jolloin puhutaan hybridistä. Artikkeleita voidaan myös tallentaa organisaatioiden omille palvelimille. Tieteellisen tiedon vapaaseen julkaisemiseen ja saatavuuteen on siis useita tapoja.

Monet yliopistot, kuten Jyväskylän yliopistokin, kannustavat tutkijoitaan avoimeen tallentamiseen. Näin tiedeartikkelit voivat olla löydettävissä yliopistojen omilta palvelimilta rinnakkaistallenteena. Julkaisuarkistoissa artikkelit ovat yleensä jo vertaisarvioituja, mutta eivät vielä lehdessä julkaistuja versioita. Usein artikkelit on sittemmin julkaistu vertaisarvioidussa tiedelehdessä.

Tieteellinen esitystapa

Tieteelliseen esitystapaan kuuluu esityksen tarkkuus ja johdonmukaisuus käsitteiden käytössä. Periaatteessa tutkimuksen pitää olla toistettavissa annettujen tietojen perusteella, joten menetelmät, välineet ja työprosessien kulku pitää esittää siten kuin ne on tehty. Terminologian käytössä tulee olla johdonmukainen. Myös menetelmälliset tai muut työhön liittyneet rajoitukset pitää tiedostaa ja esittää.

Tieteellisellä kirjallisella esityksellä on varsin vakiintunut perusmuoto. Sitä noudatetaan mm. tieteellisiin lehtiin kirjoitettaessa. Kuitenkin joka lehdellä on omat tarkat kirjoitusohjeensa, jonka mukaisesti siihen tarjottavan artikkelin on oltava laadittu. Kirjoitusohjeet löytyvät lehden sivulta. Muoto noudattelee seuraavaa kaavaa:

• Ns. bibliografiset tiedot: otsikko, tekijä/t, osoite
• Tiivistelmä, abstrakti - abstract
• Johdanto - introduction
• Menetelmät - methods
• Tulokset ja niiden tarkastelu - results, discussion
• Johtopäätökset - conclusions
• Kiitokset - acknowledgements
• Lähdeluettelo - references

Samaa kaavaa noudattavat pääpiirteissään myös opinnäytteiden kirjoitusohjeet. Jyväskylän yliopiston ainelaitosten ohjeistukset opinnäytteiden laadinnasta vaihtelevat. Ajantasaista tietoa saat ohjaajaltasi tai osaston verkkosivuilta. Tutkielman tekoa käsitellään myös laitoksen eri opintojaksoissa ja seminaareissa.

Tieteellisessä lehdessä julkaistavalla artikkelilla on tavallisesti useita kirjoittajia, ja kirjoittajien nimien järjestys yleensä ilmaisee eri henkilöiden osuutta tekijänä. Alalla meritoitumisen takia opiskelijankin kannattaa huolehtia, että saa nimensä tutkimukseen, jossa on ollut osallisena.

Väitöskirjat luonnontietellisillä aloilla tehdään useimmiten artikkeliväitöskirjoina. Ne perustuvat tieteellisissä aikakauslehdissä ilmestyneisiin tai vähintään julkaistavaksi hyväksyttyihin artikkeleihin. Lopullisessa väitöskirjassa on tieteellisen esityksen rakennetta noudattava yhteenveto työstä, lähdeluettelo sekä liitteenä kopiot alkuperäisistä artikkeleista. Ohjeita väitöskirjojen julkaisijoille.

Vertaisarviointi

Tieteelliseen julkaisemiseen liittyy vertaisarviointi, peer review- tai referee –menettelyksi kutsuttu prosessi. Tämä tarkoittaa, että lehden toimitus tekee päätöksen tarjotun käsikirjoituksen julkaisemisesta alan asiantuntijoiden (1-3) arvioon perustuen. Vertaisarvioinnin tarkoituksena on käsikirjoituksen tieteellisen tason objektiivinen tarkastelu. Tutkimuksen uutuusarvo on olennainen. Arviointi kattaa myös kysymyksenasettelun, tutkimusprosessit, johtopäätökset ja kätetyn kirjallisuuden. Vertaisarviointi on yksi tekijöistä, joiden takia artikkelin julkaistavaksi tarjoamisesta sen ilmestymiseen voi kulua jopa vuosia, joskin viive saattaa nykyään olla vain kuukausiakin. Vertasiarvioinnista lisää mm.: Korpilahti, E.: Vertaisarviointi tieteellisessä julkaisemisessa. Metsätieteen aikakauskirja 4/2006.

Vertaisarviointi ei ole vain "läpihuutojuttu". Tekstiin voidaan ehdottaa muutoksia tai vaatia joskus jopa lisäaineistoa. Vertaisarviointi on perinteisesti ollut anonyymiä. Joillakin pienillä aloilla tutkijoita on vähän, ja kirjoittajat saattavat joutua itse ehdottamaan arvioijaa, koska tuntevat alansa muut asiantuntijat parhaiten. Nykyisin tämä käytäntö on alkanut yleistyä muillakin kuin vain pienillä aloilla.

Arvioijat ovat alan tutkijoita, mikä tekee heistä myös kilpailijoita. Joskus arvioijan kaksoisrooliin voi jopa liittyä myös rooliin kuulumatonta arvioitavana olevan tutkimuksen hyväksikäyttöä. Aiheesta mm.: Lawrence, P.: The politics of publication. NATURE, VOL 422, ss. 259-262, 20.03.2003

Opiskelijan tulee osata tunnistaa, milloin on kyseessä vertaisarvioitu artikkeli. Ainakin osa opettajista vaatii, että jo seminaaritöissä osan lähteistä on oltava vertaisarvioituja artikkeleita. Kandidaatintutkielmissa ja graduissa vaatimus on itsestäänselvyys.

Lehtien kirjoitus- tai muista ohjeista ilmenee, onko referee-menettely käytössä. Useimmissa tieteenalakohtaisissa viitetietokannoissa on työkaluja vertaisarvioitujen artikkeleiden erotteluun. Haun voi joko etukäteen kohdistaa vain vertaisarvioituun aineistoon tai sitten tutkimus- ja katsausartikkelit (article/review) voi rajata saadusta hakutuloksesta.

Muita aineistoja: Tilastot, patentit,  standardit ja lakitietoa

Tilastot

Tilastokeskus julkaisee sekä omia että yhteistyökumppaneidensa keräämiä tilastotietoja mm. Suomen Tilastollisessa vuosikirjassa sekä ns. ilmiöaluesarjassa, joka alkaa osasta Asuminen ja päättyy osaan Yritykset.

Verkossa tilastoja ja niihin liittyvää tietoa on saatavana Tilastokeskuksen sivuilta, mm. Suomen tilastollinen Vuosikirja, StatFin-tilastopalvelu sekä muuta valikoitua tilastoaineistoa, kuten yllämainittuja ilmiöalueellisia tilastoja.
Esim. kalatalouteen ja vesiviljelyyn liittyvät viralliset tilastot tuottaa Luonnonvarakeskus (LUKE). EU tuottaa monenlaista tilastotietoa, joka on käytettävissä Eurostat-tietokannassa.

Painetut tilastot ovat Aallon lukusalissa kokoelmassa Virallisjulkaisut. Tilastojulkaisuja ei lainata kotiin.

Patentit

Patentti on yhteiskunnan keksijälle myöntämä yksinoikeus, jonka vastineeksi keksijän on sallittava keksintönsä julkaiseminen. Patentin voi saada teollisesti käyttökelpoiseen keksintöön, joka on uusi ja eroaa olennaisesti aikaisemmista (PRH).

Suomessa patenttiasioista vastaa Patentti- ja rekisterihallitus, alueellisina toimipisteinään ELY-keskukset.

Patentit voivat olla tarpeellisia tiedonlähteitä soveltavilla biotieteiden aloilla, kuten biotekniikassa. Patentteja koskevia viitteitä voi tulla mukaan eri tietokannoista, ellei niitä ole erikseen rajattu jäämään haun ulkopuolelle.

Jyväskylän yliopiston kirjastossa on suomalaisia patenttijulkaisuja vapaakappaleina, mutta ei kattavasti. Niitä ei ole luetteloitu. Tarvittavasta patenttijulkaisusta voi jättää pyynnön kuitilla. Tarkistuksen jälkeen selviää, onko kyseinen julkaisu kokoelmissa.

Kattavasti patentit ovat nähtävissä Patentti- ja rekisterihallituksen kirjastossa. Verkossa on paljon vapaasti käytettävissä olevaa patenttitietoa. PRH:n sivuilla on käytettävissä maksuttomia tietokantoja, mm. Euroopan patenttiviraston ja kansallisten patenttiviranomaisten yhteistyönä ylläpidettävä Espacenet sekä PRH:n Patenttitietopalvelu, joilla voi etsiä suomalaista tai erilaista eurooppalaista patenttitietoa. Muitakin kokonaan tai osin maksuttomia patenttitietokantoja on käytettävissä JYKDOKin kautta.

Kun olet tehnyt sellaisen keksinnön, jonka haluat patentoida, käytännön asioissa neuvoo ja auttaa Jyväskylän yliopiston tutkimus- ja innovaatiopalvelut.

Standardit

Määritelmän (SFS) mukaan standardisointi on yhteisten sääntöjen laatimista helpottamaan viranomaisten, elinkeinoelämän ja kuluttajien elämää. Standardeilla pyritään lisäämään yhteensopivuutta ja esim. tutkimusmenetelmän ja tutkimuksen toistettavuutta. Standardeja on eri tarkoituksiin. Esim. menetelmästandardi sisältää yksityiskohtaisia ohjeita tuotantoprosessista tai vaikkapa jonkin tutkimusmenetelmän, kuten levätestin tekemisestä.

Suomessa standardisoinnista ja standardeista vastaa Suomen standardisoimisliitto SFS. Nykyisin SFS-standardit ovat monesti suoraan eu-alkuperää SFS-EN -alkuisina tai kansainvälisinä SFS-EN-ISO -alkuisina, ja vain tärkeimmät niistä käännetään suomeksi. SFS huolehtii myös ympäristömerkinnät Suomessa.

Jyväskylän yliopiston kirjastossa painettuja standardeja on vapaakappaleina, mutta ei kattavasti. Niitä ei ole luetteloitu. Tarvitsemastaan standardista voi jättää pyynnön kuitilla. Tarkistuksen jälkeen selviää, onko kyseinen standardi kokoelmissa.

SFS-verkkokaupan kautta voi ostaa standardeja ja sivulla ovat käytettävissä vapaasti haettavat voimassaolevien SFS-, ISO- ja CEN-julkaisujen luettelot. Myös kumottujen standardien tiedot ovat saatavissa luetteloissa. Standardeja sisältäviä julkaisuja ei saa maksutta verkosta. Ainoastaan AC-tunnuksella olevia, olemassaolevien standardien korjauksia voi ladata maksutta.

SFS:n kirjasto on kaikkien käytettävissä. Standardien lisäksi kokoelmissa on eri standardisoimisjärjestöjen luetteloita, hakuteoksia, sanastoja, käsikirjoja, alaa käsitteleviä lehtiä ym. Julkaisuja ei lainata ulkopuolisille, mutta kokoelmat, tietokannat ja lukutilat ovat kaikkien asiakkaiden käytettävissä.

Osa Suomen kirjastoista tilaa SFS-standardeja SFS Online -palvelussa, joskin ammattikorkeakoulut, joita suurin osa tilaajista on, tilaavat vain osaa SFS-standardien ryhmistä. Jyväskylän yliopiston IT-tiedekunta on tilannut kokoelman standardeja SFS Onlinen -palvelussa. Ohjeet ja linkki SFS Online -palveluun (Koppa).

Lakitietoa

Jyväskylän yliopiston kirjastossa on käytettävissä lainsäädäntöä ja oikeustieteellistä aineistoa sekä verkossa että painettuna. Aineistoa voi hakea JYKDOKin kautta. Osa on kaikille avointa, osa vain Jyväskylän yliopiston verkossa käytettävää aineistoa.

Painettuna:

Aallon lukusalissa on lukusalikäytössä Suomen asetuskokoelma vuodesta 1860, nimeltään vuodesta 1981 alkaen Suomen säädöskokoelma, sekä korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja vuodesta 1940. Kokoelmista puuttuvaa aineistoa voi tilata lukusalikäyttöön vapaakappalekokoelmasta.

Verkossa:

• Valtion säädöstietopankki FinLex on vapaasti käytettävissä verkossa. FinLex sisältää mm. ajantasaisen lainsäädännön, säädösmuutosten kokoelman, oikeustapausten tietokannan ja hallituksen esityksiä vuodesta 1992 alkaen sekä tiedot normeja antavista viranomaisista, kuten ministeriöistä, ja näiden määräyskokoelmista.
• Korkeimman hallinto-oikeuden uusimpia päätöksiä ja ratkaisuselosteita on vapaasti verkossa, kuten myös
• Korkeimman oikeuden kuluvan vuoden ennakkoratkaisuja ja lausuntoja.
• EUR-Lex -portaalin kautta on saatavana Euroopan unionin lainsäädäntöä sekä mm. Virallinen lehti.
• EDILEX-lakitietopalvelu sisältää Suomen laajimman lainsäädäntötietokannan, päivittäisen uutispalvelun, juridisia kirjoja, artikkeleita ja lehtiä sekä muuta aineistoa. Osa palveluista on maksullisia, osan käyttö on täysin vapaata.